Pahin pelkomme
Jokainen huumeriippuvuuteen sairastuneen läheinen pelkää "sitä viimeistä soittoa". Tietoa siitä, että taistelu on lopullisesti hävitty. Ettei ole enää toivoa toipumisesta ja mahdollisuudesta hyvään elämään. Ettei enää koskaan saa mahdollisuutta rutistaa läheistään ja kertoa kuinka rakas ja tärkeä tämä on. Ettei enää voi auttaa. Ettei voi enää muuta, kuin kerätä itsensä tuskasta ja järjestää hautajaiset.
Aina kun puhelin soi, vedin henkeä ja valmistauduin pahimpaan.
Koska tämä pelko on jatkuvasti läsnä, moni läheinen onkin jo mielessään etukäteen järjestänyt hautajaisia. Ehkä jopa ajatellut kuolema olisi helpotus, sillä huumeriippuvuuteen sairastuneen elämä on pahimmillaan niin sanoinkuvaamattoman karmeata, epätoivoista ja tuskaista, että kuolema tuntuu ajatuksena armolliselta
Vaikka pelko jäytää jatkuvasti mieltäsi ja läheltä piti tilanteet seuraavat toinen toistaan, ethän mene asioiden edelle, sillä kaikki voi yhtä hyvin ottaa toisen suunnaan. Moni on onnistunut ponnistamaan takaisin kuoleman porteilta, eikä kukaan ole toivoton tapaus.
Mutta koska sairaus on kova ja joka päivä on täynnä riskejä, aina ei aika riitä.
Kuoleman tuoma suru ja lopullisen menettämisen tuomat tuskalliset tunteet vaativat aikaa.
On vaikea lohduttaa surevaa oikeilla sanoilla. Vain saman kokenut vertainen voi ymmärtää sen tuskan, minkä kanssa joutuu elämään kun läheinen on kuollut huumeisiin.
Elämän epäreiluus, kesken jääneet asiat, elämätön elämä, sanomattomat sanat ja suunnaton kaipuu kaihertaa mieltä pitkään.
Ihmiset surevat eri tavalla. Ei ole oikeata tai väärää tapaa surra.
Suruprosessissa kaikki tunteet ovat sallittu.
Hae itsellesi apua ja ota vastaan sinulle tarjottu tuki.
Vertaistukea on tarjolla mm. Irti huumeista ja Kondiksen Facebookin sururyhmissä.
Netistä löytyy tietoa, minkälaista muuta tukea paikkakunnallasi on saatavilla.
Käy läpi menehtyneen läheisesi sairauden aikaiset vaikeudet, mutta jätä päällimmäisiksi muistoiksi ajat ennen sairautta, sekä ne ajat, jolloin sairastunut oli onnellinen, oma itsensä.
Keskustele ja puhu ajatuksistasi ja tunteistasi sellaisen henkilön kanssa joka osaa kuunnella.
Muistathan surun keskellä kulkea kohti sitä päämäärää, että kaikesta huolimatta oma elämäsi jatkuu ja sinulla on oikeus nauttia elämän hyvistä asioista.