Saako poliisi kutsua sairaita ihmisiä nisteiksi?
Hörhö, nisti, narkki, yhteiskunnan mätäpaiseet…
Kansan puhekielessä nämä sanat ovat valitettavan tavallisia, kun puhutaan huumeriippuvuussairauteen sairastuneista ihmisistä. Niitä käytetään niin arjessa, somessa kuin kahvipöydissä – usein edes ajattelematta, mitä ne oikeasti tarkoittavat ja ilman syvempää ymmärrystä siitä, että oikeasti puhutaan vakavasti sairastuneista ihmisistä. Ihmisistä, joilla voisi olla mahdollisuus toipua sairaudestaan oireettomiksi oikeanlaista apua saadessaan. Samanlaiseksi kuin kuka tahansa meistä.
Sanoilla on merkitystä
Onko siis hyväksyttävää, että esimerkiksi opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, ambulanssihenkilökunta, sosiaalityöntekijät tai poliisi käyttävät näitä sanoja julkisissa rooleissaan?
Ei ole. Huumeriippuvuus on sairaus, ei identiteetti
Ei kuitenkaan ole tavatonta, että moni näissä ammateissa toimivista henkilöistä levittävät omia ennakkoluulojaan totuuksina ja kohtelevat tiedon puutteen ja sairauden ymmärtämättömyydestä johtuen päihdesairaita syrjivästi.
Huumeriippuvuuteen sairastuneita ei aina haluttaisi hoitaa lainkaan ja hoidon sijaan heitä halutaan rankaista.
Ennakkoluuloinen terveydenhoitohenkilökunta haluaisi mieluummin hoitaa vain ”oikeita ihmisiä", sellaisia, jotka heidän arvomaailman mukaan ansaitsevat hoitonsa. Joutuessaan hätätilanteeseen jossa ennakkoluuloisen lääkärin tai hoitajan on valittava kahden väliltä kumpaa hän auttaa elvytystilanteessa, hän saattaa tehdä arvovalinnan, jossa elvyttää satavuotiasta monisairasta henkilöä, sen sijaan että valitsisi pelastaa huumeriippuvaisen parikymppisen nuorukaisen, joka on sairaalassa kolmatta kertaa kuukauden sisällä yliannostusten vuoksi.
Sellainen poliisi joka ei ymmärrä huumeriippuvuutta ja sen oireita saattaa kohdella sairastunutta turhan kovin ottein ja asenteella joka ei noudata ihmisarvon kunnioitusta.
Asennevammainen ambulanssihenkilökunta ei aina kiirehdi paikalle, jos tiedossa on että kyse on huumeriippuvaisesta joka tarvitsee apua.
Opettaja, joka antaa ennakkoluulojen levitä henkilökohtaisen asenteensa johdosta oppeina muille tietämättömille, ei ymmärrä minkälaista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi riippuvuuteen sairastuneen perheelle.
Sanat ovat "vain sanoja", mutta niiden takana on asenteita.
Kun puhutaan "nisteistä", ei puhuta ihmisistä, joilla on sairaus.
Silloin puhutaan ihmisistä, jotka nähdään:
tuomittavina
huonompina
vähemmän arvokkaina
ihmisinä, jotka ansaitsevat kärsiä, sillä itsepähän ovat elämäntapansa valinneet
sellaisina, joiden kuolema ei haittaisi ketään
Sairastuneita ei aina edes pidetä ihmisinä.
-Näin leimaava kieli toimii, vaikka emme aina edes tarkoittaisi sanoilla pahaa.
Kertauksena tähän väliin niille, jotka edelleen kuvittelevat päihdesairauden olevan itse aiheutettu ongelma:
Päihderiippuvuus ei ole valinta
Päihderiippuvuussairaus ei ole kasvatuksen tai sen puutteen tulos, eikä se ole sairastuneen henkilön tekemä valinta, vaan aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriö. Taustalla on usein tunne-elämän säätelyn häiriö, -vaikeus käsitellä vaikeita tunteita, kipua, stressiä ja sisäistä kaaosta. Kun tähän lisätään päihteen kemiallinen vaikutus, syntyy päihderiippuvuussairaus.
Päihderiippuvuussairauden oireita ovat mm.:
• muuttunut persoona
• pakonomainen tarve saada lisää ainetta
• kyvyttömyys tehdä samoja valintoja kuin terve ihminen
Sairauden puhjetessa ihminen ei enää itse valitse käyttääkö päihteitä vaan itse sairaus tekee valinnat.
Mutta eihän kukaan pakota kokeilemaan tai käyttämään huumeita.
Ei pakota –mutta ensimmäiset kokeilut tehdään lähes aina nuorena, jolloin harkintakyky ei ole vielä kehittynyt. Nuoren aivot eivät arvioi riskejä kuten aikuisen aivot. Päihdevalistus on usein puutteellista, pelottelua tai harhaanjohtavaa, eikä nuori ymmärrä, mitä riippuvuus oikeasti tarkoittaa.
Kaikki haluaisivat olla päihteiden kohtuukäyttäjiä, mutta jos päihderiippuvuussairauteen on alttius, tätä mahdollisuutta ei ole. Silloin pelkkä kokeilu tai lyhytaikainen käyttö voi johtaa päihderiippuvuussairauden puhkeamiseen.
Nisti on sana, jota voi korkeintaan käyttää sisäpiirin itseironisena sanana itsestään, mutta ulkopuolisten ei pidä sanaa käyttää, sillä se on loukkaava.
Poliisi, hoitajat, lääkärit, opettajat ja sosiaalityöntekijät edustavat julkista valtaa
Heidän sanansa eivät ole "vain sanoja", sillä ne:
• muokkaavat yleistä asennoitumista sairastuneita kohtaan
• normalisoivat leimaamista
• viestivät, että osa ihmisistä on vähemmän arvokkaita
• vaikuttavat siihen, uskaltavatko ihmiset hakea apua
• voivat joko rakentaa tai tuhota luottamuksen
Kun viranomainen käyttää sanaa "nisti", hän ei kuvaa sairautta. Hän alentaa ihmisarvoa.
Kun ihmistä kutsutaan nistiksi, hänet nähdään ongelmana – ei sairaana, apua tarvitsevana kansalaisena. Tämä vähentää empatiaa ja ikään kuin oikeuttaa kovemman kohtelun, jonka myötä apua on entistä vaikeampi saada.
Stigma tappaa ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä
”Se nyt vaan oli huumorilla heitetty”, saatetaan puolustautua, kun joku kyseenalaistaa sanojen takana olevan stigmaa ylläpitävän asenteen. ”Kaikkihan tuolla tavalla puhuvat” selitellään, aivan kuin olisi hyväksyttävää naureskella vakavasti sairaille ihmisille.
Halventava nimittely, oli se kuinka "huumorilla" sanottu:
- lisää häpeää ja syrjäytymistä
- vähentää hoitoon hakeutumista ja vaikeuttaa hoitoon pääsemistä
- vaikeuttaa toipumista ja aiheuttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä
Päihderiippuvuuteen sairastunutta ihmistä ei voi rankaista terveeksi vaan heille tulisi tarjota yksilöllistä apua ja tukea, jonka avulla he saavat mahdollisuuden toipua sairaudesta ja irtautua rikollisuuden kierteestä.
Vetoan kaikiin teihin, jotka toimitte esimerkillisessä roolissa ja vaikutatte ihmisten mielipiteisiin, sekä teihin, joiden tehtävä on auttaa sairaita ihmisiä:
- Ottakaa selvää mistä päihderiippuvuussairaus johtuu ja siitä kuinka siihen tulisi suhtautua.
Oikeanlaista tietoa on runsaasti saatavilla, kun sitä osaa etsiä pinttyneiden harhaluulojen ja ennakkoluulojen takaa. - Opetelkaa tunnistamaan sairauden oireet ja erottamaan ne sairastuneen omasta persoonasta, joka ei aina pääse esiin sairauden alta silloin kun sairaus on aktiivinen.
- Älkää leimatko sairastunutta, vaikka sairauden oireet ovatkin usein epämiellyttäviä.
- Muistakaa että sairauden alla on ihan samanlainen ja samanarvoinen ihminen kuin kuka tahansa meistä.
- Kohdatkaa sairastunut hänen ihmisarvoaan kunnioittaen.
- Muistakaa, että sairaus ei katso taustaa tai lähtökohtia, vaan se voi aktivoitua kenelle tahansa, jolla on siihen piilevä alttius. Ehkä myös sinulle tai sinun läheisillesi.
- Mieti, minkälainen ihminen haluat olla. Haluaisitko itse tulla kohdatuksi ja kohdelluksi ikävästi sairautesi oireiden vuoksi, sen sijaan että sinua haluttaisi aidosti auttaa, ymmärtäen että sairaus saa aikaan oireet, jotka tulkitaan omaksi valinnaksi. Oireita joita et ole itse valinnut. Oireita, jotka estävät sinua toimimaan kuten terve ihminen. Sairauteen, joka johtaa hoitamatta suunnattomaan kärsimykseen ja lopulta kuolemaan.
- Muistakaa, että kukaan ei ole toivoton tapaus.
Viranomaisten tehtävä on lisätä oikeanlaista tietoa ja kohdella ihmisiä tasavertaisesti.
Heidän tehtävänsä on tukea ihmisiä, ei syrjiä.
Joten: onko ok kutsua sairaita ihmisiä halventavilla nimityksillä?
Ei. Ei yksityishenkilönä, ei ammattilaisena, ei viranomaisena, ei missään roolissa, jossa sanat vaikuttavat toisten elämään.
Sairaita ihmisiä ei kutsuta halventavilla nimillä. Piste.
Ei lisätä stigmaa harkitsemattomilla sanoilla, eihän?